Viikon herkku

Oikeastaan jo viime viikon. Ja tämän viikon. Ja ensi viikon. Ja... no, tajusitte varmaan jo!

Sweet of the week. And for last week. And for this week. And for next week. And.. well, you get the idea.

Se ainoa ja perinteinen Fazerin sininen. Mikäs muukaan. Fazer ei valitettavasti ottanut minuun yhteyttä, vaikka toivoinkin niin. Harmi. Ehkä sitten joskus.

The one and only Fazerin sininen (sorry but this classic cannot be translated, eventhough it could be). Unfortunately Fazer did not contact me, even though I was hoping they would. Such ashame. Maybe some day in the future.

Jouduin myöntämään tuntemattomuuteni ja kävelemään Salon S-Marketiin ostamaan kaksi levyä tätä taivaallista suklaata. Seuraavana päivänä sukulaisen luona sainkin kolmannen levyn käteeni. Ei paha, tiedän jonkun lukeneen blogiani. 

I had to accept that I am an unknown person and I had to walk to the supermarket in Salo, Finland. I bought two bars of this heavenly chocolate. A day later, as I was visiting a relative and I got a third bar of Fazer chocolate. Considered this as a victory, someone had read my blog.

Yksi levy on jo tuhottu, kaksi odottaa keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä. En itse ylety kyseiselle hyllylle ilman apinamaista kiipeämisesitystä. Hyvä näin. Suklaa pysyy säästössä, ainakin yhden mielijohteen pitempään.

One bar is gone, two are waiting in the kitchen cupboar. On the highest shelf. I cannot reach this shelf without climing up like a monkey. I find this a good thing. Chocolate is saved, at least for one short "i-need-to-have-chocolate-right-now" impulse.