Voi että sentään!

Sitä vaan monesti tulee mietittyä että voi että sentään.... ihan semmosista pienistä elämän asioista, tiedättekö?

Esimerkkejä:

eilen mun oli tarkoitus mennä lääkärille hakemaan resepti (täällä Itävallassa homma toimii hieman eri tavalla kuin Suomessa, ei siitä sen enempää). Ajelin sitten kaupungin toiselta puolelta toiselle puolelle, lääkäri kun on ollut sama jo siitä asti kun tänne tulin. Ajomatkaa oli kuitenki noin 15km. No, mä pääsin sit lekurin ovelle ja sain todeta että he ovat koulutuksessa perjantaihin asti. Ärähdin ja murahdin, kirjoitin "hätätapauslääkärin" (lue: hän joka kirjottaa mun reseptin) osoitteen ylös ja menin autolle. 

Tästä tuohtuneena mielessäni oli ollut koko ajan että H&M:llä alkoi samana päivänä alennusmyynnit. Tämä tarkoitti sitä että mun olisi pitänyt ajaa se melkein samanmoinen 15km takaisin ostoskeskukseen että pääsisin alennuskamoja penkomaan (olisin ajanut suoraan ostoskeskukseen jos olisin tiennyt että lääkäri oli suljettu). Koska ärsytys oli niin suuri, otin ja ajoin kyseiseen ostoskeskukseen.


Menin, etsin ja löysin vain muutaman vaatekappaleen. Lähdin sitten kuntosalille päin, mieli hieman rauhoittuneena ostosten takia. Puolessa välissä matkaa kuntosalille ihmettelin miten kaasupoljin tuntui niin oudolta.
Seuraava esimerkki: kengänpohjalla oli purukumi!!! Sitä sitten taiteilin parkkihallissa peppu pystyssä pois kaasupolkimelta.

Mutta muutenhan päivä meni hyvin, eikö?

No se jatkui sitten vielä tänään, pieni "voi että sentään" - sarja kun selasin töissä sähköpostejani. Silmääni osui Saunalahden lukematon sähköposti. Samalla sekunilla tajusin että minulla oli maksamaton lasku ja eräpäivä oli jo viime viikolla. Toivottavasti ei tule muistutuslaskua.

Molempina päivinä "voi että sentään" elämystä aiheuttivat tietyt autokuskit. Eilen muutamat motarilla oikealta ohittelevat ja tänään aamulla seitsemän jälkeen Saab-kuski jolla oli sit niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiire että ohitti mut kurvissa vaikka ajoin rajoitusten mukaan (okei, ehkä mä vähän hidastelin, ihan ärsyttääkseni). Päivän kruunasi joku ulkomaalainen (en halua erotella koska kesällä turistit urpoilee täällä muutenkin ihan tarpeeksi) joka ei antanut mun ryhmittyä motarille vaikka ulommainen kaista ammotti 300metrin matkalta (edestä ja takaa) tyhjyyttään. Setä sai sitten tööttäykset törttöilystään ja ehkä muutaman suomalaisen sanan päälle.

Mutta hei, muuten nämä päivät oli ihan hyvät!